7. kesäkuuta 2012

I got a hangover

Ei voi mitään, se soi päässä. I've been drinking too much for sure... Hitto.
No tänään nukuin varmaan yhteentoista, vaikka Oona hyppikin mut hermoraunion partaalle. Mummi lähti tänään, ja näin Armia pitkästä aikaa :3 tai ei se hirveen pitkä aika oo ollu, mutta kuitenkin. Oli jännää. Tästälähin mä fanitan myös metukkaeläimiä ja bodarilusikoita Pokemonien ja dinosauruksien lisäksi. No, eilen en sitten nähnytkään yhtään Pokemon-leffaa, koska a) piti mennä nukkumaan ja b) ei toiminut. Tosin yksi leffa olisi näkynyt, mutta sekin olisi ollut Ruotsiksi. Hitto.




Huomenna mennään varmaan Korkeasaareen. Tykkään eläintarhoista, siellä näkee paljon ihania eläimiä ja ne auttaa uhanalaisia lajeja yms, mutta mulle tulee aina mieleen se, että mitä jos ne häkit onkin liian pieniä, vaikka Korkeasaaren nettisivuillakin lukee, että ne ovat ''minimikokoa suurempia''. Ne eläimet ei kuuluis häkkeihin, mutta... Miks kaikilla asioilla täytyy olla hyvä ja huono puoli?

Näin yöllä unta, jota olin nähnyt joskus ennenkin. Oltiin koko koulun todistustenjakotilaisuudessa jossain Hämeen linnan tapaisessa vanhassa paikassa. Piilouduttiin kavereiden kanssa johonkin vanhan rakennuksen yläkertaan. Ajateltiin lähteä pois sieltä, pois koko tilaisuudesta, ja sieltä pääsi vintiltä pois vain ikkunan kautta. Koululaiset oli kerääntyneet ulos jollekkin aukean ympärille, jossa oli joitakin aikuisia, opettajia. Kun oltiin lähdössä, rakennuksen alapuolelle kerääntyi vanhuksia istumaan, koska he eivät jaksaneet seistä. Emme voineet siis lähteä huomaamatta, ja jos meidät huomattaisiin, joutuisimme teloitettavaksi giljotiinilla. Kuri oli ilmeisesti kova tai jotain vastaavaa, kiellettyihin paikkoihin ei saanut mennä, ei saanut rikkoa sääntöjä, tai koulun viimeisenä päivänä ennen kesälomaa häiriköt teloitettiin giljotiinilla kaikkien oppilaitten, vanhempien ja opettajien nähden tilaisuudessa. Olimme juuri kurkistamassa ikkunasta ulos, kun joku huomasi meidät. Meidät saatiin kiinni ja vietiin teloitusjonon hännille. Jotkut saattoivat itkeä, jotkut huutelivat herjauksia niskaamme. Pian yksi kerrallaan päät putoilivat tuohikoriin. En tajunnut enää mitään, kun asetuin giljotiinin alle. Joittenkin kavereitteni päät olivat jo korissa, joittenkin vielä paikoillaan hartioilla. En muista, mitä sen jälkeen tapahtui, giljotiini ilmeisesti rysähti niskaani koko painollaan katkaisten kaulani. Mutta kun heräsin, olin itkenyt. Aamulla minulla oli kurkku kipeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti