RRRRAINBOWS

Kesä tulee, ulkona on hirveen kuuma, ei siellä takilla oikein enää jaksaisi ollakkaan. Valoakin on ihan liikaa mun silmille :D Mutta eilen pitkä jännitys palkittiin, kun saatiin tietää luokat nwn ja huolehdin ihan turhaan, niinkuin aina, kyllä Armi oli samalla luokalla c: tosin oli siellä meidän luokalta sitten ihan hirveitä urpojakin, mutta mitäpä siitä :D Luokanvalvojakin on kuulemma ihan ok (?), riippuu kampauksesta. No yritetään olla niille kivoja, niin ehkä ne on meillekkin.
Saksan valtakunnallinenkin meni hyvin, paljon paremmin kuin arvasinkaan, siitä tuli meinaan 8-. Olen tyytyväinen itseeni .___. urh...
Olen kuin pakonomaisesti nyt ajatellut sellaista kolkkoa ja ahdistavaa sanaa kuin ''tulevaisuus''. Ei hitto, kuka on keksiny tän sanan? Mun ei ehkä ihan vielä tarvitsisi alkaa miettimään, mikä musta tulee isona, vai pitäskö? Tuskin ei, mä teen sitä kuitenkin aina vähän väliä. Musta vaan tuntuu, että jotenkin joudun pulaan tässä asiassa, kun en osaa päättää mitään ja kadun muutenkin aina valintojani myöhemmin. Joskus pienenä halusin olla poliisi tai joku hevosen papanoiden popsija, joskus eläinlääkäri, joskus jopa opettaja, joskus kirjailija, joskus muusikko, valokuvaaja, jne loputtomiin. Joskus aattelin, että mitä jos alkaisin sitte vaikka roskakuskiksi tai kirjastotädiksi. Sehän olis hienoa c: Toisaalta haluisin olla eläinten kanssa tekemisessä, mutta en ainakaan eläinlääkäri, ajatuskin niistä kaikista toimenpiteistä tekee ihon kananlihalle. Valokuvaaja voisi olla yksi, mutta emmä sitten oikein tiiä, siinäkin on sitte kaikki nää ja tää ja ne... Kirjailija sitte vois olla, en vaan koskaan osaa kirjottaa varmasti pitempiä tarinoita, ja mun kaikki tekstit on lähinnä samanlaista sössötystä, oikeestaan melkein kaikissa runoissa/novelleissa, joita oon nyt lähiaikoine kirjotellu, aiheena on ollu kuolema. ::__:: Mä en haluais miettiä näitä asioita, mutta ne vaan jotenkin porautuu mun mieleen ja jää sinne muhimaan, sitten pyörin sängyssä miettien, että mitä jos musta ei olekkaan mihinkään.